Ruu osaa pyöräillä
Vierailimme Suomalaisessa kirjakaupassa ja pyysin myyjää vinkkaamaan meille kirjoja, joissa päähenkilönä olisi pikkupoika. Kovin montaa vaihtoehtoa ei nopeasti rivejä selaillen löytynyt ja niistäkin lähes kaikki olimme lukeneet. Muutaman vinkin laitoin kirjastoreissua varten korvan taakse. Yksi helmi oli kuitenkin joukossa: Ruu osaa pyöräillä.
Kirja on täysosuma potkuttelevalle 2,5-vuotiaalle. Lähdimme välittömästi teoksen luettuamme ulos potkupyöräilemään, Ruun tapaan jalka valmiiksi laastaroituna. Näin myös huikeaa inspiroitumista, kun ipana huusi "jarruta, puska" ja potkutteli varovasti suoraan puskaan. Sää oli sateinen, joten seuraavaksi kuului vain mutinaa "...märkä puska".
Kirjassa on paljon hyvää. Kumpaakin meistä viihdyttää vaivihkainen hauskuus. Kukapa meistä ei esimerkiksi näkisi itseään tässä mainiossa kuvassa.
Henkilöt ovat viehättävän tavallisia. Mitään sankaritekoja ei tarvita, eikä heti tarvitse osata. Ruu on myös visuaalisesti rakennettu hienosti irti stereotyyppisestä pojasta tai tytöstä. Kuvittelunvaraa on kaikkiin suuntiin, kun uikkari on haalari, tukka on polkka ja pyörissä kokeillaan kaikkia värejä. Tällaisissa kirjoissa aikuiset eivät rakenna omilla mielikuvillaan valmiiksi lapsen maailmaa.
Aikuiset ovat läsnä ja ymmärtävät upeasti lapsen oivalluksia. Rakastan arjessa juuri näitä hetkiä, joissa vaikka ihan uppo-outo kaupanmyyjä on heti juonessa mukana!
Tarinaan on hienosti ujutettu pyöräilyyn liittyviä taitoja ja tietoja, ilman tuputtamisen tuntua. Luulen, että ainakin meillä tästä tulee olemaan todella paljon hyötyä. Keskusteleminen ja säännöistä muistuttaminen on helppoa, kun voi viitata tuttuun, kivaan tarinaan.
Äidin ja lapsen suhde on välitön ja ihana. Kun Ruulle tulee oikea hetki, äiti on valmis sitä tukemaan, vaikka konkreettisesti kaulahuivilla. Sillä ei ole merkitystä, onko silloin ulkona päällä kylpytakki ja pyjama. Mitä muuta kuvakirjalta voi toivoa?
Kirja on täysosuma potkuttelevalle 2,5-vuotiaalle. Lähdimme välittömästi teoksen luettuamme ulos potkupyöräilemään, Ruun tapaan jalka valmiiksi laastaroituna. Näin myös huikeaa inspiroitumista, kun ipana huusi "jarruta, puska" ja potkutteli varovasti suoraan puskaan. Sää oli sateinen, joten seuraavaksi kuului vain mutinaa "...märkä puska".
Kirjassa on paljon hyvää. Kumpaakin meistä viihdyttää vaivihkainen hauskuus. Kukapa meistä ei esimerkiksi näkisi itseään tässä mainiossa kuvassa.
Henkilöt ovat viehättävän tavallisia. Mitään sankaritekoja ei tarvita, eikä heti tarvitse osata. Ruu on myös visuaalisesti rakennettu hienosti irti stereotyyppisestä pojasta tai tytöstä. Kuvittelunvaraa on kaikkiin suuntiin, kun uikkari on haalari, tukka on polkka ja pyörissä kokeillaan kaikkia värejä. Tällaisissa kirjoissa aikuiset eivät rakenna omilla mielikuvillaan valmiiksi lapsen maailmaa.
Aikuiset ovat läsnä ja ymmärtävät upeasti lapsen oivalluksia. Rakastan arjessa juuri näitä hetkiä, joissa vaikka ihan uppo-outo kaupanmyyjä on heti juonessa mukana!
Tarinaan on hienosti ujutettu pyöräilyyn liittyviä taitoja ja tietoja, ilman tuputtamisen tuntua. Luulen, että ainakin meillä tästä tulee olemaan todella paljon hyötyä. Keskusteleminen ja säännöistä muistuttaminen on helppoa, kun voi viitata tuttuun, kivaan tarinaan.
Äidin ja lapsen suhde on välitön ja ihana. Kun Ruulle tulee oikea hetki, äiti on valmis sitä tukemaan, vaikka konkreettisesti kaulahuivilla. Sillä ei ole merkitystä, onko silloin ulkona päällä kylpytakki ja pyjama. Mitä muuta kuvakirjalta voi toivoa?
Kommentit
Lähetä kommentti