Pidemmittä puheitta
Hyveisiini ei kuulu ohjeiden lukeminen tai perusteellinen etukäteissuunnittelu. Mahdollisuuksiini sen sijaan kuuluu ohutunisen pojan päiväuniaika, jonka voin aivan hyvin käyttää tekstin naputteluun. Koska välttelen ylimääräisiä rahisteluja, köhähdyksiä, rapsahduksia, vähän ehkä hengittämistäkin, tulevat kuvat eivät välttämättä vastaa nykypäivän vaatimuksia. Valitan, kehitän tätä puolta paremmalla ajalla joskus tulevana vuonna tuohikuussa.
Nyt minulla on missio. Missä on kuvakirjamateriaalia pojille, jotka eivät ainakaan toistaiseksi pidä irvistävistä hirviöistä, roboteista tai edes dinosauruksista? Jotka lähinnä haluaisivat nähdä toisia tavallisia poikia tekemässä ja kokemassa kiinnostavia juttuja? Jotka silti saattavat hihittää hauskoille jutuille ja nauttia vauhdikkaistakin käänteistä. Eläinkirjoja kyllä riittää, mutta missä piileskelevät ihmislapset?
Me kaksi täällä kaipaamme kirjojen kuvilta roolimalleja, vaihtelevia ilmeitä, hienoja siveltimenvetoja tai vaikka hurjan jännittävää grafiikkaa. Tekstiltä odotamme ainakin ajatusta, nasevuutta, värikkyyttä ja nokkeluutta. Taustalta etsimme pehmeitä arvoja ja valikoimalta toivomme luonnollisesti monipuolisuutta.
En arvannut, että kuvakirjojen hankkiminen kirjoista nauttivalle poikataaperolle on näin hankalaa. Luulin nimittäin tarjonneeni jo kattavan valikoiman supersankarimarsuja, kansanrunoutta, maailmankirjallisuutta, sarjakuvia ja taaperoklassikoita, huomioiden perheiden monimuotoisuuden, ympäristönäkökulmat sekä erilaiset kasvuolosuhteet, kunnes - ipana jäi tuijottamaan Disneyn Mowglia silmät ymmyrkäisinä minuutista kymmeniin. Olin unohtanut kaikessa sukupuolten moninaisuudessa pojat! Ja totta vieköön, pinnisteltyä muistiani, poikahenkilöitä oli kirjakasoissamme ollut todella vähän, monenlaisia tytöiksi nimettyjä kyllä paljon. Hyviä kirjoja olivatkin! Moderneja, koskettavia, hupaisia ja ajatuksia herättäviä. Henna, Villiina ja monet muut mielenkiintoiset henkilöt olivat viettäneet paljon aikaa kanssamme. Varmasti heitäkin vielä tapaamme. Meidän yhden unisex-kasvatetun lapsen ja yhden äidin taloudessa oli kuitenkin nyt selvästi tilausta enemmänkin toisille lippispäille omine haaveineen ja askareineen.
Eläinhahmoissa riitti jonkun verran enemmän sukupuolitettua valinnanvaraa, mutta vähääkään todellista vastaavat pojat olivat olleet meillä Teemun, Onni-pojan ja Tompan varassa. Välttämätöntähän tämä sukupuolittaminen ei mielestäni ole, eräs suosikkejamme on esimerkiksi hyvin neutraali lastenkirjakirjahahmo Emppu. Tähän kivaan kirjasarjaan palaan varmasti vielä!
Pidemmittä puheitta - lähdemme siis tällä kertaa hieman uudelta kannalta lastenkirjojen tutkimusmatkalle. Tervetuloa mukaan!
Nyt minulla on missio. Missä on kuvakirjamateriaalia pojille, jotka eivät ainakaan toistaiseksi pidä irvistävistä hirviöistä, roboteista tai edes dinosauruksista? Jotka lähinnä haluaisivat nähdä toisia tavallisia poikia tekemässä ja kokemassa kiinnostavia juttuja? Jotka silti saattavat hihittää hauskoille jutuille ja nauttia vauhdikkaistakin käänteistä. Eläinkirjoja kyllä riittää, mutta missä piileskelevät ihmislapset?
Me kaksi täällä kaipaamme kirjojen kuvilta roolimalleja, vaihtelevia ilmeitä, hienoja siveltimenvetoja tai vaikka hurjan jännittävää grafiikkaa. Tekstiltä odotamme ainakin ajatusta, nasevuutta, värikkyyttä ja nokkeluutta. Taustalta etsimme pehmeitä arvoja ja valikoimalta toivomme luonnollisesti monipuolisuutta.
En arvannut, että kuvakirjojen hankkiminen kirjoista nauttivalle poikataaperolle on näin hankalaa. Luulin nimittäin tarjonneeni jo kattavan valikoiman supersankarimarsuja, kansanrunoutta, maailmankirjallisuutta, sarjakuvia ja taaperoklassikoita, huomioiden perheiden monimuotoisuuden, ympäristönäkökulmat sekä erilaiset kasvuolosuhteet, kunnes - ipana jäi tuijottamaan Disneyn Mowglia silmät ymmyrkäisinä minuutista kymmeniin. Olin unohtanut kaikessa sukupuolten moninaisuudessa pojat! Ja totta vieköön, pinnisteltyä muistiani, poikahenkilöitä oli kirjakasoissamme ollut todella vähän, monenlaisia tytöiksi nimettyjä kyllä paljon. Hyviä kirjoja olivatkin! Moderneja, koskettavia, hupaisia ja ajatuksia herättäviä. Henna, Villiina ja monet muut mielenkiintoiset henkilöt olivat viettäneet paljon aikaa kanssamme. Varmasti heitäkin vielä tapaamme. Meidän yhden unisex-kasvatetun lapsen ja yhden äidin taloudessa oli kuitenkin nyt selvästi tilausta enemmänkin toisille lippispäille omine haaveineen ja askareineen.
Eläinhahmoissa riitti jonkun verran enemmän sukupuolitettua valinnanvaraa, mutta vähääkään todellista vastaavat pojat olivat olleet meillä Teemun, Onni-pojan ja Tompan varassa. Välttämätöntähän tämä sukupuolittaminen ei mielestäni ole, eräs suosikkejamme on esimerkiksi hyvin neutraali lastenkirjakirjahahmo Emppu. Tähän kivaan kirjasarjaan palaan varmasti vielä!
Pidemmittä puheitta - lähdemme siis tällä kertaa hieman uudelta kannalta lastenkirjojen tutkimusmatkalle. Tervetuloa mukaan!
Kommentit
Lähetä kommentti