Lukupoika

Varasimme kirjastosta ihanan Inga Mooren toisen suomennetun lastenkirjan. Kirjastovaraukset ovat muuten lastenkirjojen kanssa erityisen käteviä, sillä hyviä kirjoja on joskus hankala löytää hyllystä monestakin syystä. Kirjat eivät ole aina oikeassa kohdassa, paras aineisto on matkannut toiseen kirjastoon ja seuralaisella on usein samaan aikaan paljon asiaa. Nykyään kaupungin sisäinen varaus ei maksakaan mitään ja noudon voi sopia kätevästi omaan lähikirjastoon. Tämän kirjan me siis kävimme noutamassa omatoimisesti lähikirjaston itsepalveluaikaan: Talo metsässä. Ensin olin hivenen harmistunut, sillä tekstiä olikin paljon Kapteeni Kissaa vähemmän. Kuvitus oli onneksi yhtä ihastuttavaa ja tarina ilman suuria sanallisia selityksiä oikein suloinen. Kirjassa kaksi possua, hirvi ja karhu ajautuvat asunnottomiksi ja ratkaisevat ongelman rakennuttamalla yhdessä talon. Apua saadaan joukolta taitavia majavia. Kirjasta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Yhteistyössä ahertavat hyväntuul...

Ihana Inga Moore on kuvittanut ja kirjoittanut sellaiset kirjat, joita emme haluaisi palauttaa kirjastoon ikinä. Googlattuani hieman selvisi, että Moore onkin arvostettu kuvittaja jo vuosikymmenien ajalta. Ehkä hänen käsialaansa on törmännyt jossain ennenkin? Valitettavasti kaikkia lastenkirjoja ei ole käännetty, mutta täytyy pitää tilannetta silmällä tai hankkia ainakin hauskalta kuulostava Six-Dinner Sid sitten englanniksi. Tässä ensimmäisenä jokaisen kissaihmisen unelma, Kapteeni Kissa. Ilmeikkäät kissat saavat vielä kenties kymmenien lukukertojen jälkeen sekä äidin että lapsen hihkumaan ihastuksesta. Tarinaa ei maltettu lukea eikä kuunnella ihan sanatarkasti ensimmäisellä lukukerralla, sillä hymyilevät katinrontit ovat vain niin mahtavia. Kirjan lopussa esitellään myös oikeasti malleina olleet Digit ja Angus, mikä ilahdutti meitä kumpaakin kovasti. Jokainen kissaihminen löytää kyllä tästä kirjasta runsaasti katseltavaa, iästä riippumatta! Ainoa ongelma oli hillitön naukumin...

Hyveisiini ei kuulu ohjeiden lukeminen tai perusteellinen etukäteissuunnittelu. Mahdollisuuksiini sen sijaan kuuluu ohutunisen pojan päiväuniaika, jonka voin aivan hyvin käyttää tekstin naputteluun. Koska välttelen ylimääräisiä rahisteluja, köhähdyksiä, rapsahduksia, vähän ehkä hengittämistäkin, tulevat kuvat eivät välttämättä vastaa nykypäivän vaatimuksia. Valitan, kehitän tätä puolta paremmalla ajalla joskus tulevana vuonna tuohikuussa. Nyt minulla on missio. Missä on kuvakirjamateriaalia pojille, jotka eivät ainakaan toistaiseksi pidä irvistävistä hirviöistä, roboteista tai edes dinosauruksista? Jotka lähinnä haluaisivat nähdä toisia tavallisia poikia tekemässä ja kokemassa kiinnostavia juttuja? Jotka silti saattavat hihittää hauskoille jutuille ja nauttia vauhdikkaistakin käänteistä. Eläinkirjoja kyllä riittää, mutta missä piileskelevät ihmislapset? Me kaksi täällä kaipaamme kirjojen kuvilta roolimalleja, vaihtelevia ilmeitä, hienoja siveltimenvetoja tai vaikka hurjan jännittäv...

Aloittava bloggeri&co testaa alustaa.  Valmiina lähtöön! 1-2-3-nyt!